Prosciutto di Parma ja mangoa

Kolmas päivän pizzoista oli täytetty aidolla parmankinkulla sekä tuoreen, kypsän mangon siivuista. Persikkaa tähän piti alunperin laittaa, mutta koska tuoretta persikkaa ei Prismasta löytynyt, osui valinta ennen pizzaan kokeilematta jääneeseen mangoon.

Ihan yleisestikin ottaen pitää ylistää tuoreiden hedelmien ylivertaisuus säilykkeisiin nähden pizzatäytteinä(kin). Kokemusta on nyt persikasta, omenasta ja mangosta. Tuoreesta hedelmästä tulee miellyttävä hapokkuus tasapainottamaan hedelmän makeutta. Ja kun oheen lyödään suolainen parmankinkku, ei lopputulos voi olla muuta kuin herkullinen!

Kylmäsavulohta, marinoituja jättikatkarapuja ja punasipulia

Jo legendan asemaan noussutta kylmäsavulohipizzaa muokattiin tällä kertaa ottamalla lisätäytteeksi yrteissä, valkosipulissa, sitruunanmehussa ja oliiviöljyssä marinoituja jättikatkarapuja.

Ensinnäkin on todettava, että marketista ostettu Apetit-kylmäsavulohi on vain kalpea aavistus Kauppahallin Nygreniltä saatavasta kylmäsavulohesta. Tästä otetaan opiksi: saadakseen A-luokan pizzaa, pitää hankkia A-luokan ainekset.

Toinen moitteen sija tulee siitä, että ilmeisesti pakasteesta ostetut jättikatkikset (vaikka ne sulatettiinkin hyvissä ajoin) toivat pizzaan julmetusti nestettä.

Kun pari yllä mainittua asiaa otetaan huomioon, yleensä erittäin hyväksi todettu kylmäsavulohipizza jäi tällä kertaa valitettavan pliisuksi.

Pizza Diavola Beretta-salamista

Tällä kertaa kokeiltiin tehdä pizza diavolaa Milanon reissulta tuomastamme Beretta (eikös se ole se asefirma?;-) -salamista. Myös muita "liikkuvia osia" tuunattiin: tomaattikastike tehtiin tällä kertaa Mutti kirsikkatomaateista ja soosia hauduteltiin reilut 1,5 tuntia. Lisäksi pohjan vehnäjauhoista korvattiin puolet laihdutuskuurin nimissä täysjyvävehnäjauhoilla. Kumpikin veto osoittautui varsin onnistuneeksi! Hienoa oli se, että tomaattikastikkeen koostumus muuttui vähemmän haudutetun liki vetisestä hyvinkin kiinteäksi ja silkkiseksi.

Berettan Salsiccia Napoli Piccante kamppailee melko tasapäisesti parhaan Diavola-salamin tittelistä Lidlin Italia-päiviltä ostetun Salumeo-salamin kanssa, ollen juuri sopivan tulinen, ilman joillekin salameille ominaista tympeää aromia. Erittäin hyvää kamaa, onneksi jäi vielä puolet jäljelle!

Pizzeria Malastrana Rossa, Milano

Milanon reissulla ehdittiin toisenkin kerran pizzalle. Tällä kertaa paikaksi arvottiin hotellin läheisyydessä sijainnut Pizzeria Malastrana Rossa (Corso Giuseppe Garibaldi, 50). Hotellihuoneen jääkaapissa viilennyt valkoviinipullo sekä lyhyt kävelymatka houkuttelivat siinä määrin, että päädyimme ottamaan pizzat mukaan.

Jälleen päätimme jakaa pizzat. Ensimmäinen valinta oli - yllätys yllätys - Pizza Diavola! Toiseksi arvoimme listalta paikan nimikkopizzan, Malastranan.

Diavolan pintaa koristi vain 6 salamin palaa, olkoonkin että salami sinällään oli maukasta ja mukavan tulista. Samoin Malastranan (tonnikala, gorgonzola, punasipuli) täytteet olivat laadukkaita ja maukkaita.

Mutta siihen ylisanat jäävätkin. Pizza oli leivottu mielestäni päin seiniä. Pizzaa reunustivat lähes Rax:maiset valtavat kuivakat taikinamöykyt. Eikä tuo pohja ollut edes kovin maukas. Tomaattikastike ei sekään puhutellut millään tavalla. Eli varsin perussettiä, verrattavissa Suomen "karvakäsipizzerioihin". Sekä omatekoiset, että Sabatini pätkivät tämän paikan 6-0.

Kouluarvosanat:

Pizza Diavola: 7+
Pizza Malastrana: 7+

Ristorante Sabatini, Milano

Vaimon kanssa vietettiin kesäloman päätteeksi pitkä viikonloppu Milanossa. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja vein heti ekana iltana rouvan syömään Ristorante Sabatiniin, paikkaan jossa aikanaan työreissulla tutustuin ja ihastuin Pizza Diavolaan. Sabatinista tulikin käytännössä vakioruokapaikkamme ja se toimi aina yhtä hyvin. Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin oli aika kokea tämä ravintola jälleen kerran uudelleen...

Päätimme tilata kaksi eri pizzaa, jotka puolitimme ja jaoimme. Pizza Diavola oli itsestäänselvyys, ja lähes yhtä helpolta valinnalta tuntui tilaamamme Quattro Formaggi.

Pizzojen pohjat hipoivat täydellisyyttä. Sopivan ohuuden ja rapeuden lisäksi taikina maistui todella hyvältä. Jos/kun tätä aikoo jäljitellä, ainakin voisi kokeilla eri jauholaatua (pitänee hankkia Tipo 00:aa), sekä ehkä hieman lisätä sokerin osuutta tuossa sinällään mainiossa Jamien pizzapohjassa. Voi toki olla myös niin, että pohja maustui niin herkulliseksi ravintolan aidon kiviuunin vuoksi.

Diavolassa pohjan päälle oli luonnollisesti laitettu tomaattikastiketta. Mutta millaista tomaattikastiketta! Uskomattoman hyvää! Kastikkeen koostumus oli "jäykempi" kuin omissa kastikkeissani. Tähän arvelen päästyn tomaattien siemenet (ja tietty kuoret) poistamalla. Ripaus tai pari sokeria voisi tuoda omaan kastikkeeseen myös "sabatinimaisia" ominaisuuksia, mutta uskon suurimman syyn kastikkeen ylivertaisuuteen johtuvan siitä yksinkertaisesta syystä, että Italiassa saatavilla olevat tomaatit ovat kuin eri planeetalta verrattuna täällä pohjolassa myytäviin kalpeisiin ja puoliraakoihin serkkuihinsa. Ehkä itse kasvattamalla voisi päästä edes lähelle. Pitääkin ennen idätyskautta opiskella mikä olisi paras lajike pizzakastikkeeseen:-)

Diavolassa mozzarellan päällä lötkötteli huikeat kahdeksan (8) pientä kiekkoa Salame Napoli Piccantea. Hyvää, mutta mun makuuni potkua olisi saanut olla enemmän.

Quattro formaggissa jäin hieman kaipaamaan tomaattikastiketta pohjalle, mutta muuten varsin mainio lätty.

Kouluarvosanat:

Pizza Diavola: 9+
Pizza Quattro Formaggi: 8½

Kuvassa nälkäinen turisti ahmii viimeisiä paloja Diavolan puolikkaastaan:

Toistaiseksi paras Pizza Diavola!

Pizza Diavolaa on yritetty vääntää epätoivon vimmalla. Tänään kärkipaikka vaihtui, kun käytimme salamina tällä kertaa Lidl:in "Italia-päiviltä" taannoin ostettua Salumeo-salamia (pahoittelen että kuva on hieman tärähtänyt, mutta niin on ottajansakin):

Tässä salamissa tulisuutta oli selvästi enemmän kuin aiemmassa suosikissani, Montorsissa. Huono puoli on se, että tätä ei löydy Lidlin hyllystä pysyvästi. Eli seuraavan kerran kun tätä saa, tätä pitää hamstrata! Hyvä puoli on sen sijaan se, että onneksi ostin tätä pari pakkausta, eli toinenkin kierros tätä herkkua on tiedossa.

BBQ-kanaa ynnä muuta

Ollaan jo hyvä tovi tehty pizzaa pääasiassa vanhojen, hyväksi havaittujen täytteiden kanssa. Tänään kokeiltiin pitkästä aikaa vähän uusiakin makuja.

Ajatus tähän pizzaan lähti siitä, että omenapuumme tuottavat näemmä tänä vuonna taas aivan julmetusti satoa. Usein tuleekin mietittyä, mihin kaikkeen tuota voisi vielä käyttää. Eli kokeillaanpa sitä myös pizzaan! Sitten alettiin miettiä, mitkä maut omenan kanssa sopisivat hyvin yhteen.

Päädyimme Hunt'sin Honey Hickory -BBQ-kastikkeella maustettuihin ja pannulla paistettuihin broilerin filesuikaleihin ja aurajuustoon. Kalkkiviivoilla sain vielä ajatuksen lisätä makeaksi paistettua oman maan punasipulia.

Tuo BBQ-maustettu kana nousi heti yhdeksi suosikkitäytteekseni. Oman pihan omena oli mukavasti hapokkaampi kuin kaupan omenat. Aurajuusto toi odotetun mukavasti suolaisuutta. Paistettu punasipuli ei oikeastaan tuonut enää mitään lisäarvoa. Joka tapauksessa, helposti jatkoon!

Kylmäsavulohta ja kevätsipulin varsia

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Leppälastuilla savustettua tomaattia, oman maan tuoretta basilikaa ja oreganoa, suolaa, mustapippuria.
Juusto: Mozzarella

Perinteinen kylmäsavulohipizza erosi tällä kertaa normaalista kahdellakin tavalla: kastikkeena toimi savustetuista tomaateista tehty kastike ja yleensä toisena täytteenä käytetty punasipuli korvattiin tällä kertaa silputuilla kevätsipulin varsilla.

Kevätsipulin varsi puolusti hienosti paikkaansa savulohen rinnalla. Savulohi vain vaikuttaisi täytteenä olevan luonteeltaan sellainen, että ns. "perinteinen" pizzakastike toimii paremmin kuin tämä savustettu versio. Kylmäsavu jäänee hieman savustetun tomaatin jalkoihin.

Ilmakuivattua kinkkua, persikkaa, aurinkokuivattua tomaattia

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Leppälastuilla savustettua tomaattia, oman maan tuoretta basilikaa ja oreganoa, suolaa, mustapippuria.
Juusto: Mozzarella

Seuraavana savustetuista  tomaateista tehty kastike päätyi pizzaan, johon laitettiin täytteiksi ilmakuivattua kinkkua (schwarzwaldin kinkku), tuoretta persikkaa sekä aurinkokuivatun tomaatin viipaleita. "Savukastike" sopi aivan loistavasti tähänkin pizzaan. Savuisuus, kinkun suolaisuus, persikan makeus sekä lievä kirpeys ja aurinkokuivattu tomaatti saivat aikaan melkoisen makujen ilotulituksen, kuitenkin niin, ettei homma mennyt överiksi.

Erinomainen pizza, joka kamppaili tasapäisesti jopa itsensä Diavolan kanssa. Helposti jatkoon!

Pizza Diavola

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Leppälastuilla savustettua tomaattia, oman maan tuoretta basilikaa ja oreganoa, suolaa, mustapippuria.
Juusto: Mozzarella

Taannoiselta Helsingin reissulta tarttui matkaan taas Montorsi:n jumalaisen hyvää Napoli Piccante -salamia. Joten oli selvää, että kun seuraavan kerran pizzaa tehdään, tehdään myös Pizza Diavola. Mutta tällä kertaa hommaa varioitiin kastikkeen osalta.

Työkaveri kertoi nähneensä jonkun amerikkalaisen TV-sarjan/-ohjelman, jossa etsittiin maailman parasta pizzaa. Voittaja löytyi (luonnollisesti) Italiasta ja voittoisan pizzan salaisuus oli savustetuista tomaateista tehty kastike. Joten kokeiltavahan sitä oli!

Tomaatteja savusteltiin n. 45min leppälastuilla. Savustetut tomaatit, basilika ja oregano soseutettiin ja kastike maustettiin suolalla ja pippurilla.

Ja on todettava, että tämä kastike rokkaa! Muutenkin taivaallisen hyvä Pizza Diavola sai vielä uuden ulottuvuuden, kun kastike toi juuri sopivan savuisen vivahteen pizzaan. Tätä olisi äkkinäisempi voinut luulla jopa aidossa kiviuunissa paistetuksi. Todella hyvää ja tuota kastiketta kannattaa ehdottomasti jokaisen pizzanystävän kokeilla!

Tämä pizza meni kärkisijalle maailman parasta pizzaa etsiessä!

Pizza Margherita

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: -
Juusto: Mozzarella

Illan neljästä pizzasta ensimmäisessä mentiin aidon italialaisen pizzan syntysijoille: kokeiltiin Pizza Margheritaa. Pohja tehtiin ihan normaaliin tapaan Jamien ohjeella. Sen sijaan tomaattikastike korvattiin reilulla kerroksella ohuita tomaattiviipaleita. Tomaattien päälle ripoteltiin oman maan tuoretta basilikaa ja päälle riivittiin pallollinen mozzarellaa.

Lopputulos oli mehukas ja maukas. Hieman kulmakarvoja nostatti se, että normaalisti pizzaan kuuluva suolaisuus loisti täysin poissaolollaan. Sitä jäätiin sitten miettimään, onko se hyvä vai huono asia. Jatkossa samaa pizzaa voisi koittaa tehdä myös hieman runsaammalla mozzarellamäärällä.

Saksanpähkinäsalamipizza

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Oliiviöljyä, valkosipulia, tomaattimurskaa, suolaa, mustapippuria, tuoretta oreganoa, itse kuivattua basilikaa.
Juusto: Mozzarella

Lidlissä on meneillään päivät, joilla myydään normaalisti valikoimaan kuulumattomia ranskalaisia herkkuja. Yksi tuotteista oli saksanpähkinäsalami. Mainosta lukiessani tuumasin heti itsekseni: "tuosta tehdään pizzaa!"

Ja niin tehtiinkin. Ei tämä aivan pärjännyt tähän mennessä parhaalle Pizza Diavola -yritykselle, mutta kyllä tämä silti menee kirkkaasti parhaaseen kolmannekseen kaikista tekemistämme salamipizzoista. Ihanan rasvaista ja suolaista:-) Hyvää!

Frutti di Mare gourmet-pizza

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Oliiviöljyä, valkosipulia, tomaattimurskaa, suolaa, mustapippuria, tuoretta oreganoa, itse kuivattua basilikaa.
Juusto: Mozzarella

Joskus taannoin jossakin TV:n kokkiohjelmassa (luultavasti Kauhukeittiö tai Top Chef) kilpailijat saivat tehtäväkseen valmistaa gourmet-pizzan haluamistaan raaka-aineista. Meillä tämä ajatus lähti liikkeelle viimeksi valmistetusta Gambretti-pizzasta. Toki kävi mielessä, että haaskataanko tässä kalliita raaka-aineita, mutta kerranhan täällä vain eletään joten ei kun rohkeasti kokeilemaan!

Ensin laitoin 250g jättikatkarapuja vuorokaudeksi marinoitumaan liemeen joka koostui 1 sitruunan mehusta ja raastetusta kuoresta, yhdestä murskatusta valkosipulin kynnestä, lorauksesta oliiviöljyä sekä suolasta ja pippurista. Samaan aikaan laitettiin marinoitumaan n. 200g puoliksi halkaistuja kampasimpukan lihoja. Marinadiin tuli inkiväärimurskaa, punainen mieto chili, vadelmaviinietikkaa ja oliiviöljyä. Kolmanneksi täytteeksi tuli juuri ennen valmistusta itse savustettu lohifile. Kun pizza oli paistettu, kruunattiin koko komeus vielä pirskottelemalla tryffeliöljyä pizzan päälle.

Jättikatkarapujen ja kampasimpukoiden marinointi osoittautui napakympiksi! Ilman marinointia ne olisivat jääneet selvästi savulohen jalkoihin, mutta nyt ainekset olivat hyvin harmoniassa keskenään, marinadien tuodessa makuun hienon itämaisen vivahteen. Italia lyö kättä Kaakkois-Aasian kanssa. Onkos tämä nyt sitä fuusiokeittiötä? En tiedä, mutta hyvää tuli - mikä tietysti raaka-aineiden hinta huomioon ottaen on jopa varsin suotavaa.

Jos päätän joskus perustaa pizzerian, tämä tulee varmasti olemaan listalla - ja tulee varmaankin olemaan myös listan kallein pizza:-)

Calzone

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Oliiviöljyä, valkosipulia, tomaattimurskaa, suolaa, mustapippuria, tuoretta oreganoa, itse kuivattua basilikaa.
Juusto: Mozzarella


Jo pitkään olen suunnitellut calzonen, eli sisäänleivotun pizzan tekoa. Tänään se sitten toteutettiin. Täytteiksi sullottiin muista pizzoista yli jääneitä täytteitä, joita olivat jauheliha, kinkku, salami ja sipuli, sekä herkkusieniä.

Jamien pizzapohja osoittautui erittäin toimivaksi myös calzonen tapauksessa. Täytteiden osalta on todettava samaa kuin Dillingerinkin kohdalla: liika on liikaa. On käynyt hyvin selväksi, että pizzan täytteiden optimaalinen määrä on 1-2, maksimissaan 3.

Calzone sinällään toimi ihan hienosti. Jäin vain miettimään, tuoko tämä sisään leipominen pizzaan mitään lisäarvoa.

Dillinger

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Oliiviöljyä, valkosipulia, tomaattimurskaa, suolaa, mustapippuria, tuoretta oreganoa, itse kuivattua basilikaa.
Juusto: Mozzarella

"Slaissi! Dillinger!", huusi antaumuksella mainio näyttelijä Tommi Korpela pizzantuoksuisessa ja -hakuisessa roadmoviessa Rumble.

Dillinger on nimensä mukaisesti amerikkalaistyylinen pizza. Koska en pidä jenkkipizzoille tyypillisistä paksuista pohjista, tehtiin pizza perinteiselle italialaistyyppiselle pohjalle. Dillingerin täytteethän ovat jauheliha, salami, kinkku ja sipuli. Aikamoista äijäruokaa siis!

Olen aina pitänyt jauhelihaa pizzasta mitään ymmärtämättömien pizzatäytteenä. Eikä tämä "rokkipizza" saanut mieltäni juurikaan muuttumaan. Tuhtia ja sinällään maistuvaa, laadukkaista raaka-aineista tehtyä ruokaa, mutta mun makuuni pizzassa oli liikaa täytteitä, sekä lukumääräisesti että määrällisesti. Tuomio: ei jatkoon.

Pizza Gambretti

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Oliiviöljyä, valkosipulia, Mutti kirsikkatomaatteja, suolaa, mustapippuria, tuoretta basilikaa ja oreganoa
Juusto: Mozzarella

Tämä pizza olikin meille uusi kokeilu. Kastikkeen ja mozzarellan päälle leviteltiin 5 seitinohueksi viipailoitua valkosipulinkynttä ja pussillinen isoja katkarapuja. Toimii!

Jatkokehitysideoina on tullut mieleen katkarapujen marinointi sitruunanmehussa ja valkosipulimurskassa sekä HiFi-versio, jossa katkaravut voisi korvata jättikatkaravun pyrstöillä.

Pancettaa, punasipulia ja kananmunaa

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Oliiviöljyä, valkosipulia, Mutti kirsikkatomaatteja, suolaa, mustapippuria, tuoretta basilikaa ja oreganoa
Juusto: Mozzarella

Kun italialainen pizza kohtaa englantilaisen aamiaisen! Kastikkeen ja mozzarellan päälle ladottiin Kauppahallin leikkelepuodista ostettuja pancettarullasiivuja ja punasipulin renkaita. Koko komeuden päälle rikottiin 4 raakaa kananmunaa, joiden keltuaiset (vaimon toivomuksesta) rikottiin.

Erittäin toimiva kombinaatio! Jos krapula ei taltu tällä pizzalla ja pitkällä oluella, niin millä sitten?;-)

Jälleen yksi Pizza Diavola -yritelmä

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Oliiviöljyä, valkosipulia, Mutti kirsikkatomaatteja, suolaa, mustapippuria, tuoretta basilikaa ja oreganoa
Juusto: Mozzarella

Tällä kertaa Pizza Diavolaa jäljiteltiin Kauppahallin leikkelekaupan Napolinsalamilla. Ihan OK pizzaa, mutta ei pääse läehellekään edellistä kokeilua. Tulisuus nimittäin puuttui tästä salamista täysin. Epäilyjen olisi tietysti pitänyt herätä jo siinä vaiheessa, kun huomasin salamin olevan huomattavasti paksumpaa pötköä kuin ne tulisemmat napolinsalamit, joita olen maistanut.

Kylmäsavulohta ja punasipulia

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Oliiviöljyä, valkosipulia, Mutti kirsikkatomaatteja, suolaa, mustapippuria, tuoretta basilikaa ja oreganoa
Juusto: Mozzarella

Tällä kertaa palattiin juurille ja tehtiin klassikkopizza ilman ylimääräisiä hörhelöitä. Kylmäsavulohi ostettiin Tampereen Kauppahallista Nygreniltä. Lohi kastikkeen ja mozzarellan päälle n. 5mm paksuina siivuina ja kaveriksi pienehkö punasipuli renkaina. Mainittakoon, että laadukkampi tomaatti ja tuoreet yrtit eivät näemmä juurikaan anna lisäarvoa esim. paseerattuun tomaattiin ja kuivattuihin yrtteihin nähden. Tai sitten suuni on tuohesta.

Mutta tämä on kyllä niiiiin hyvää!

Kylmäsavulohta, punasipulia, katkarapuja ja kaprista

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Oliiviöljyä, valkosipulia, paseerattua tomaattia (Nostia, Lidlistä), suolaa, mustapippuria, kuivattua basilikaa ja oreganoa
Juusto: Mozzarella

Meillä klassikon asemaan noussut kylmäsavulohi-punasipulipizza sai tällä kertaa lisäksi täytteikseen katkarapuja ja viipaloituja isoja kapriksia. Yllättäen tämä osoittautuikin päivän 3 pizzasta huonoimmaksi - ollen silti toki varsin maistuva.

Parantamisen varalle ylös merkittäköön, että täytettä oli liikaa. Ainakin katkaravut olisi pitänyt jättää pois. Lisäksi kaprissiivuista tuli hieman liian ohuita ja ne kuivuivat. Kapriksien halkaisu olisi varmaankin riittänyt.

Tämä oli hyvä muistutus siitä, että yksinkertaista ja toimivaa (kylmäsavulohi-punasipuli) ei kannata välttämättä muuttaa.

Pizza salame Napoli piccante

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Oliiviöljyä, valkosipulia, paseerattua tomaattia (Nostia, Lidlistä), suolaa, mustapippuria, kuivattua basilikaa ja oreganoa
Juusto: Mozzarella

Pitkään olen yrittänyt jäljitellä mainion milanolaisen pizzerian, Sabatinin, jumalaisen hyvää Pizza Diavolaa - yleensä huonolla menestyksellä. Tällä kertaa yritys tehtiin Ruoholahden Citymarketista ostetulla Montorsi -merkkisellä Napoli Piccante -salamilla.

 Ja nyt tärppäsi! Pizzasta tuli kerrassaan loistava! Salamista löytyy tulisuutta juuri sen verran, että nipistelee mukavasti kieltä, mutta ei kuitenkaan peitä alleen muita makuja (kuten esim. Calabria tekee). Huippuhyvää!

Ilmakuivattua kinkkua, punasipulia ja oliiveja

Pohja: Jamie Italiassa -kirjan pizzapohja
Kastike: Oliiviöljyä, valkosipulia, paseerattua tomaattia (Nostia, Lidlistä), suolaa, mustapippuria, kuivattua basilikaa ja oreganoa
Juusto: Mozzarella

Pohjan, kastikkeen ja juuston päälle leviteltiin punasipulin puolikkaita renkaita, ilmakuivattua kinkkua ja halkaistuja mustia oliiveja.

Lopputulos: hyvä! Alkuperäisen suunnitelman mukaan pizzaan piti laittaa myös aurinkokuivattua tomaattia, mutta se unohtui kaiken hässäkän keskellä. Ensi kerralla sitten.