Prosciutto di Parma ja mangoa

Kolmas päivän pizzoista oli täytetty aidolla parmankinkulla sekä tuoreen, kypsän mangon siivuista. Persikkaa tähän piti alunperin laittaa, mutta koska tuoretta persikkaa ei Prismasta löytynyt, osui valinta ennen pizzaan kokeilematta jääneeseen mangoon.

Ihan yleisestikin ottaen pitää ylistää tuoreiden hedelmien ylivertaisuus säilykkeisiin nähden pizzatäytteinä(kin). Kokemusta on nyt persikasta, omenasta ja mangosta. Tuoreesta hedelmästä tulee miellyttävä hapokkuus tasapainottamaan hedelmän makeutta. Ja kun oheen lyödään suolainen parmankinkku, ei lopputulos voi olla muuta kuin herkullinen!

Kylmäsavulohta, marinoituja jättikatkarapuja ja punasipulia

Jo legendan asemaan noussutta kylmäsavulohipizzaa muokattiin tällä kertaa ottamalla lisätäytteeksi yrteissä, valkosipulissa, sitruunanmehussa ja oliiviöljyssä marinoituja jättikatkarapuja.

Ensinnäkin on todettava, että marketista ostettu Apetit-kylmäsavulohi on vain kalpea aavistus Kauppahallin Nygreniltä saatavasta kylmäsavulohesta. Tästä otetaan opiksi: saadakseen A-luokan pizzaa, pitää hankkia A-luokan ainekset.

Toinen moitteen sija tulee siitä, että ilmeisesti pakasteesta ostetut jättikatkikset (vaikka ne sulatettiinkin hyvissä ajoin) toivat pizzaan julmetusti nestettä.

Kun pari yllä mainittua asiaa otetaan huomioon, yleensä erittäin hyväksi todettu kylmäsavulohipizza jäi tällä kertaa valitettavan pliisuksi.

Pizza Diavola Beretta-salamista

Tällä kertaa kokeiltiin tehdä pizza diavolaa Milanon reissulta tuomastamme Beretta (eikös se ole se asefirma?;-) -salamista. Myös muita "liikkuvia osia" tuunattiin: tomaattikastike tehtiin tällä kertaa Mutti kirsikkatomaateista ja soosia hauduteltiin reilut 1,5 tuntia. Lisäksi pohjan vehnäjauhoista korvattiin puolet laihdutuskuurin nimissä täysjyvävehnäjauhoilla. Kumpikin veto osoittautui varsin onnistuneeksi! Hienoa oli se, että tomaattikastikkeen koostumus muuttui vähemmän haudutetun liki vetisestä hyvinkin kiinteäksi ja silkkiseksi.

Berettan Salsiccia Napoli Piccante kamppailee melko tasapäisesti parhaan Diavola-salamin tittelistä Lidlin Italia-päiviltä ostetun Salumeo-salamin kanssa, ollen juuri sopivan tulinen, ilman joillekin salameille ominaista tympeää aromia. Erittäin hyvää kamaa, onneksi jäi vielä puolet jäljelle!

Pizzeria Malastrana Rossa, Milano

Milanon reissulla ehdittiin toisenkin kerran pizzalle. Tällä kertaa paikaksi arvottiin hotellin läheisyydessä sijainnut Pizzeria Malastrana Rossa (Corso Giuseppe Garibaldi, 50). Hotellihuoneen jääkaapissa viilennyt valkoviinipullo sekä lyhyt kävelymatka houkuttelivat siinä määrin, että päädyimme ottamaan pizzat mukaan.

Jälleen päätimme jakaa pizzat. Ensimmäinen valinta oli - yllätys yllätys - Pizza Diavola! Toiseksi arvoimme listalta paikan nimikkopizzan, Malastranan.

Diavolan pintaa koristi vain 6 salamin palaa, olkoonkin että salami sinällään oli maukasta ja mukavan tulista. Samoin Malastranan (tonnikala, gorgonzola, punasipuli) täytteet olivat laadukkaita ja maukkaita.

Mutta siihen ylisanat jäävätkin. Pizza oli leivottu mielestäni päin seiniä. Pizzaa reunustivat lähes Rax:maiset valtavat kuivakat taikinamöykyt. Eikä tuo pohja ollut edes kovin maukas. Tomaattikastike ei sekään puhutellut millään tavalla. Eli varsin perussettiä, verrattavissa Suomen "karvakäsipizzerioihin". Sekä omatekoiset, että Sabatini pätkivät tämän paikan 6-0.

Kouluarvosanat:

Pizza Diavola: 7+
Pizza Malastrana: 7+

Ristorante Sabatini, Milano

Vaimon kanssa vietettiin kesäloman päätteeksi pitkä viikonloppu Milanossa. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja vein heti ekana iltana rouvan syömään Ristorante Sabatiniin, paikkaan jossa aikanaan työreissulla tutustuin ja ihastuin Pizza Diavolaan. Sabatinista tulikin käytännössä vakioruokapaikkamme ja se toimi aina yhtä hyvin. Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin oli aika kokea tämä ravintola jälleen kerran uudelleen...

Päätimme tilata kaksi eri pizzaa, jotka puolitimme ja jaoimme. Pizza Diavola oli itsestäänselvyys, ja lähes yhtä helpolta valinnalta tuntui tilaamamme Quattro Formaggi.

Pizzojen pohjat hipoivat täydellisyyttä. Sopivan ohuuden ja rapeuden lisäksi taikina maistui todella hyvältä. Jos/kun tätä aikoo jäljitellä, ainakin voisi kokeilla eri jauholaatua (pitänee hankkia Tipo 00:aa), sekä ehkä hieman lisätä sokerin osuutta tuossa sinällään mainiossa Jamien pizzapohjassa. Voi toki olla myös niin, että pohja maustui niin herkulliseksi ravintolan aidon kiviuunin vuoksi.

Diavolassa pohjan päälle oli luonnollisesti laitettu tomaattikastiketta. Mutta millaista tomaattikastiketta! Uskomattoman hyvää! Kastikkeen koostumus oli "jäykempi" kuin omissa kastikkeissani. Tähän arvelen päästyn tomaattien siemenet (ja tietty kuoret) poistamalla. Ripaus tai pari sokeria voisi tuoda omaan kastikkeeseen myös "sabatinimaisia" ominaisuuksia, mutta uskon suurimman syyn kastikkeen ylivertaisuuteen johtuvan siitä yksinkertaisesta syystä, että Italiassa saatavilla olevat tomaatit ovat kuin eri planeetalta verrattuna täällä pohjolassa myytäviin kalpeisiin ja puoliraakoihin serkkuihinsa. Ehkä itse kasvattamalla voisi päästä edes lähelle. Pitääkin ennen idätyskautta opiskella mikä olisi paras lajike pizzakastikkeeseen:-)

Diavolassa mozzarellan päällä lötkötteli huikeat kahdeksan (8) pientä kiekkoa Salame Napoli Piccantea. Hyvää, mutta mun makuuni potkua olisi saanut olla enemmän.

Quattro formaggissa jäin hieman kaipaamaan tomaattikastiketta pohjalle, mutta muuten varsin mainio lätty.

Kouluarvosanat:

Pizza Diavola: 9+
Pizza Quattro Formaggi: 8½

Kuvassa nälkäinen turisti ahmii viimeisiä paloja Diavolan puolikkaastaan:

Toistaiseksi paras Pizza Diavola!

Pizza Diavolaa on yritetty vääntää epätoivon vimmalla. Tänään kärkipaikka vaihtui, kun käytimme salamina tällä kertaa Lidl:in "Italia-päiviltä" taannoin ostettua Salumeo-salamia (pahoittelen että kuva on hieman tärähtänyt, mutta niin on ottajansakin):

Tässä salamissa tulisuutta oli selvästi enemmän kuin aiemmassa suosikissani, Montorsissa. Huono puoli on se, että tätä ei löydy Lidlin hyllystä pysyvästi. Eli seuraavan kerran kun tätä saa, tätä pitää hamstrata! Hyvä puoli on sen sijaan se, että onneksi ostin tätä pari pakkausta, eli toinenkin kierros tätä herkkua on tiedossa.

BBQ-kanaa ynnä muuta

Ollaan jo hyvä tovi tehty pizzaa pääasiassa vanhojen, hyväksi havaittujen täytteiden kanssa. Tänään kokeiltiin pitkästä aikaa vähän uusiakin makuja.

Ajatus tähän pizzaan lähti siitä, että omenapuumme tuottavat näemmä tänä vuonna taas aivan julmetusti satoa. Usein tuleekin mietittyä, mihin kaikkeen tuota voisi vielä käyttää. Eli kokeillaanpa sitä myös pizzaan! Sitten alettiin miettiä, mitkä maut omenan kanssa sopisivat hyvin yhteen.

Päädyimme Hunt'sin Honey Hickory -BBQ-kastikkeella maustettuihin ja pannulla paistettuihin broilerin filesuikaleihin ja aurajuustoon. Kalkkiviivoilla sain vielä ajatuksen lisätä makeaksi paistettua oman maan punasipulia.

Tuo BBQ-maustettu kana nousi heti yhdeksi suosikkitäytteekseni. Oman pihan omena oli mukavasti hapokkaampi kuin kaupan omenat. Aurajuusto toi odotetun mukavasti suolaisuutta. Paistettu punasipuli ei oikeastaan tuonut enää mitään lisäarvoa. Joka tapauksessa, helposti jatkoon!