Pizzeria Malastrana Rossa, Milano

Milanon reissulla ehdittiin toisenkin kerran pizzalle. Tällä kertaa paikaksi arvottiin hotellin läheisyydessä sijainnut Pizzeria Malastrana Rossa (Corso Giuseppe Garibaldi, 50). Hotellihuoneen jääkaapissa viilennyt valkoviinipullo sekä lyhyt kävelymatka houkuttelivat siinä määrin, että päädyimme ottamaan pizzat mukaan.

Jälleen päätimme jakaa pizzat. Ensimmäinen valinta oli - yllätys yllätys - Pizza Diavola! Toiseksi arvoimme listalta paikan nimikkopizzan, Malastranan.

Diavolan pintaa koristi vain 6 salamin palaa, olkoonkin että salami sinällään oli maukasta ja mukavan tulista. Samoin Malastranan (tonnikala, gorgonzola, punasipuli) täytteet olivat laadukkaita ja maukkaita.

Mutta siihen ylisanat jäävätkin. Pizza oli leivottu mielestäni päin seiniä. Pizzaa reunustivat lähes Rax:maiset valtavat kuivakat taikinamöykyt. Eikä tuo pohja ollut edes kovin maukas. Tomaattikastike ei sekään puhutellut millään tavalla. Eli varsin perussettiä, verrattavissa Suomen "karvakäsipizzerioihin". Sekä omatekoiset, että Sabatini pätkivät tämän paikan 6-0.

Kouluarvosanat:

Pizza Diavola: 7+
Pizza Malastrana: 7+

Ristorante Sabatini, Milano

Vaimon kanssa vietettiin kesäloman päätteeksi pitkä viikonloppu Milanossa. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja vein heti ekana iltana rouvan syömään Ristorante Sabatiniin, paikkaan jossa aikanaan työreissulla tutustuin ja ihastuin Pizza Diavolaan. Sabatinista tulikin käytännössä vakioruokapaikkamme ja se toimi aina yhtä hyvin. Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin oli aika kokea tämä ravintola jälleen kerran uudelleen...

Päätimme tilata kaksi eri pizzaa, jotka puolitimme ja jaoimme. Pizza Diavola oli itsestäänselvyys, ja lähes yhtä helpolta valinnalta tuntui tilaamamme Quattro Formaggi.

Pizzojen pohjat hipoivat täydellisyyttä. Sopivan ohuuden ja rapeuden lisäksi taikina maistui todella hyvältä. Jos/kun tätä aikoo jäljitellä, ainakin voisi kokeilla eri jauholaatua (pitänee hankkia Tipo 00:aa), sekä ehkä hieman lisätä sokerin osuutta tuossa sinällään mainiossa Jamien pizzapohjassa. Voi toki olla myös niin, että pohja maustui niin herkulliseksi ravintolan aidon kiviuunin vuoksi.

Diavolassa pohjan päälle oli luonnollisesti laitettu tomaattikastiketta. Mutta millaista tomaattikastiketta! Uskomattoman hyvää! Kastikkeen koostumus oli "jäykempi" kuin omissa kastikkeissani. Tähän arvelen päästyn tomaattien siemenet (ja tietty kuoret) poistamalla. Ripaus tai pari sokeria voisi tuoda omaan kastikkeeseen myös "sabatinimaisia" ominaisuuksia, mutta uskon suurimman syyn kastikkeen ylivertaisuuteen johtuvan siitä yksinkertaisesta syystä, että Italiassa saatavilla olevat tomaatit ovat kuin eri planeetalta verrattuna täällä pohjolassa myytäviin kalpeisiin ja puoliraakoihin serkkuihinsa. Ehkä itse kasvattamalla voisi päästä edes lähelle. Pitääkin ennen idätyskautta opiskella mikä olisi paras lajike pizzakastikkeeseen:-)

Diavolassa mozzarellan päällä lötkötteli huikeat kahdeksan (8) pientä kiekkoa Salame Napoli Piccantea. Hyvää, mutta mun makuuni potkua olisi saanut olla enemmän.

Quattro formaggissa jäin hieman kaipaamaan tomaattikastiketta pohjalle, mutta muuten varsin mainio lätty.

Kouluarvosanat:

Pizza Diavola: 9+
Pizza Quattro Formaggi: 8½

Kuvassa nälkäinen turisti ahmii viimeisiä paloja Diavolan puolikkaastaan: